“Traumaa kantava keho
on kuin joki täynnä patoja.
Vesi ei pääse virtaamaan
ja joen elämä ehtyy.”

Sulje silmäsi ja käännä huomiosi sisäänpäin. Kuvittele, että kehossasi virtaa joki. Missä kohtaa kehoasi tunnet veden ja energian jumittuvan? Suuntaa huomiosi sinne. Tässä kohtaa kehoasi saattaa olla menneisyyden tunnelukko – jokin tunne, joka on jäänyt käsittelemättä. Ehkä jokin suuri suru, viha, pelko tai trauman aiheuttama jännite. Niin kauan, kun kannamme kehossamme näitä tunneperäisiä jumeja, tunnepatoja, oireilemme joko henkisesti tai fyysisesti.

Tässä blogissa käsittelemme tunteiden kehollisuutta sosiaalisen ahdistuneisuuden ja jännittämisen näkökulmasta.

Miksi ahdistaa ja jännittää? Syy voi löytyä kehostasi

Suurin osa sosiaalisesta jännittämisestä kärsivistä ihmisistä on psyykeltään aivan terveitä. Liian usein sosiaalinen ahdistuneisuus kuitenkin mielletään nimenomaan mielenterveyden ongelmaksi ja häiriöksi.

Toki ahdistuneisuus ja jännittäminen vaikuttavat myös mielen hyvinvointiin, mutta usein juurisyy ja oireiden aiheuttaja löytyykin kehosta. Kehomme kantaa mukanaan koko elämäämme (kaikkea sitä, mitä meille on tapahtunut) ja erityisesti traumaattiset ja stressaavat kokemukset jäävät lihasmuistiin kroonisina jännityksinä. Trauma myös muokkaa aivojen tapaa reagoida asioihin sekä kykyämme säädellä hermostoamme. Hermoston säätelykyky on olennainen silloin, kun haluamme lieventää jännittämistä, ahdistuneisuuden tunnetta tai palautua stressistä.

Käsittelemättömät tunteet (erityisesti traumaperäiset) aiheuttavat erilaisia oireita. Joillekin oireet tulevat fyysisinä, kuten päänsärkynä, vatsavaivoina tai selkäongelmina. Toiset taas reagoivat enemmän tunnetasolla ja kokevat esimerkiksi epämääräistä ahdistuneisuutta, keskittymisvaikeuksia, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja jatkuvaa ylivireyttä.

Aloin itse kärsiä sosiaalisesta ahdistuneisuudesta teini-iässä. Meni kuitenkin useita vuosia, ennen kuin löysin tämän ahdistuksen juurisyihin – ja ne löytyivät kehostani. Oma lapsuuteni oli periaatteessa “aivan normaali”, mutta seinien sisällä oli paljon pelkoa ja stressiä, joka johtui vanhempieni välisistä ristiriidoista ja heidän omista käsittelemättömistä traumoistaan. Nämä tunteet; pelko, stressi ja häpeä jäivät kehooni ylimääräiseksi jännitteeksi.

Suuret tunnelataukset tulisi aina saada purettua kehosta. Surut tulisi saada itkeä, pelkoenergian pitäisi löytää väylä ulos kehosta ja häpeän tulisi saada tulla näkyväksi ja kohdatuksi myötätuntoisesti. Vasta silloin keho voi palautua takaisin rentouteen ja turvan tunteeseen. Vasta silloin voimme alkaa vapautua epämääräisestä ahdistuneisuudesta.

Vaikka oppisimme erilaisia tunteidenhallintataitoja, joiden avulla saamme jännityksen ja ahdistuksen jollain tasolla kuriin, oireet palaavat aina uudelleen ja uudelleen, jos emme suuntaa huomiotamme kehoon.

Kehon oireilu on viesti. Keho antaa näitä hätäviestejä niin kauan, kunnes ymmärrämme pysähtyä sitä kuuntelemaan. Keho pyrkii aina luontaisesti palaamaan tasapainoon ja korjaamaan itse itseään, mutta meidän täytyy auttaa sitä.

Tunteet ovat biokemiallista energiaa

Tutustuin bioenergetiikan käsitteeseen opiskellessani TRE-ohjaajaksi (Tension & trauma releasing exercises). Sen mukaan tunteet ovat kehoon varastoituvaa energiaa, joka voi vaikuttaa niin mielen kuin kehonkin hyvinvointiin. Menetelmän juuret ovat Wilhelm Reichin ja Aleksander Lowenin 1940-luvulla kehittämässä kehopsykoterapiassa.

Myös TRE-menetelmän taustalla on ajatus siitä, että traumaperäinen biokemiallinen energia aiheuttaa erilaisia oireita. Palataksemme tasapainoon, meidän täytyy vapautua tästä ylimääräisestä energiasta. Kehon luonnollinen palautumismekanismi, neurogeeninen tärinä, saattaa loppuun kehon kesken jääneen “taistele-pakene-jähmety”-reaktion.

TRE – “tärinäharjoittelun” avulla olen saanut purettua kehostani kroonisia lihasjännityksiä lantiosta, palleasta, yläselästä sekä niska-hartia seudulta. Myös leukaperien jännitykset ovat helpottaneet. Mutta nämä ovat niitä fyysisiä muutoksia.

Kun fyysinen lihasjumi avautuu, sieltä vapautuu myös tunne – se tunne, joka on ylläpitänyt lihasjännitystä sekä fyysistä tai psyykkistä oireilua. Kun keho saa vapautettua käsittelemättömän tunteen energian, esimerkiksi kun kehoon jumiin jäänyt “pelko” vapautuu, muutos alkaa tapahtua myös mielen hyvinvoinnissa.

Rentoutunut keho viestii aivoille siitä, että “vaara” on ohi. On turvallista hellittää. Luottamus elämään alkaa lisääntyä.

Kun sain purettua kehostani lapsuudesta mukana kannettua pelko- ja stressienergiaa, loppui myös jatkuva epämääräinen ahdistuneisuus. Myös paniikkituntemukset sosiaalisissa tilanteissa helpottivat.

Miten voisin vapauttaa kehoni tunteista, jotka ylläpitävät ahdistusta?

Jaan tämän osion kahteen osaan: “Mitä voin tehdä itse?” ja “Mihin tarvitsen apua?”.  

1. Mitä voin tehdä itse

Ensimmäinen askel on tulla tietoiseksi oman kehosi jännityksistä. Voit tutkia kehoasi esimerkiksi tämän artikkelin alussa olleen harjoituksen avulla. Jos kuvittelet, että kehossasi virtaa vesi, missä kohtaa kehoa tunnet virtauksen pysähtyvän? Mikä kohta kehoasi kaipaisi erityistä huomiotasi?

Voit myös pysähtyä tutkailemaan saatko kiinni tunteesta, joka on jäänyt lymyilemään tähän kehon kohtaan. Mikä tunne tässä on? Surua, pelkoa tai jotain muuta?

Jos tunnet pelkoa jotain tiettyä asiaa tai tilannetta kohtaan, pysähdy aistimaan, mikä kohta kehossasi jännittyy. Itse tunnistan pelon tunteen yläselän jännityksenä. Lihaskireys ei kuitenkaan yleensä ole vain tämänhetkisestä tunteesta johtuvaa, vaan sieltä löytyy myös menneisyyden tunnejumit.

Suuntaa sitten lempeä uloshengityksesi jännittyneelle alueelle. Anna hengityksen rentouttaa lihasjännitystä. Suuntaa tähän kehon kohtaan myös myötätuntoa. Lähetä jännittyneelle alueelle rakkautta ja lempeyttä, jotta tämä kehosi kohta voisi päästää irti menneisyydestä.

Kuvittele sitten, että nämä krooniset lihasjännitykset vapautuvat ja jumissa olleet tunteet pääsevät jatkamaan matkaansa. Kehosi palaa luonnolliseen rentouteen. Vesi ja energia alkavat taas virrata vapaasti. Mikä silloin muuttuu? Miten tämä vaikuttaa mieleesi ja olotilaasi?

woman-meditation-floor

Toinen askel, jonka voit ottaa auttaaksesi itseäsi on opetella läsnäolon taitoa erilaisten kehomieli-harjoitusten, kuten Mindfulness- ja itsemyötätuntoharjoitusten avulla. Nämä harjoitukset auttavat sinua vahvistamaan kehon ja mielen yhteyttä. Silloin kuulet paremmin kehosi viestit ja tarpeet ja pystyt auttamaan sitä tarvittavalla tavalla.

Nämä harjoitukset vahvistavat kykyäsi säädellä hermostoasi, jotta voisit palautua nopeammin stressistä rentouteen. Ne auttavat myös aivojasi tulemaan vähemmän reaktiivisiksi -> aivot, jotka on “ohjelmoitu” pelkäämään ovat ylireaktiiviset ja näkevät vaaroja arkisissakin tilanteissa. Läsnäoloharjoitusten avulla aivojen pelkokeskus, mantelitumake, rauhoittuu.

Voit opetella myös uudenlaisia ajattelutapoja. Ehkä olet tottunut kuvittelemaan aina pahimman mahdollisimman tilanteen ja epäonnistumisen, mutta entä jos alkaisitkin visualisoimaan onnistumisia? Saatat myös katsoa tulevia tilanteita epävarmuuden tunteesta käsin. Entä jos kuvitteletkin kokevasi luottamusta ja rauhaa, ja katsot tulevaa tilannetta tästä tunteesta käsin. Mikä silloin muuttuisi?

On kuitenkin tärkeää muistaa, että keho, joka on stressin valtaama ja lihasjännityksiä (eli käsittelemättömiä tunteita) täynnä, ei pysty ottamaan vastaan uudenlaisia ajatuksia. Sen vuoksi onkin tärkeää, että aloitamme kehomme tasapainottamisesta – sen jälkeen aivomme ottavat vastaan myös uudenlaisia, hyödyllisempiä ajatusmalleja.

2. Mihin tarvitsen apua?

Usein sosiaalisen ahdistuneisuuden taustalla on traumaperäisiä kokemuksia. Jotain sellaista, mikä on rikkonut perusturvallisuuden tunteen. Silloin keho kantaa mukanaan keskeneräistä traumaprosessia, eli se ei ole päässyt palautumaan takaisin luontaiseen tasapainoonsa, vaan “stressitila” on jäänyt kroonisesti päälle, vaikka uhka (stressaava/pelottava elämäntilanne) on jo ohi. Ja se on saattanut olla ohi jo vuosikymmeniä, jos traumaattiset kokemukset liittyvät lapsuuteen.

Tämän traumaenergian purkautuminen kehosta saattaa nostaa pintaan suuria tunteita, niin suuria, että emme ole valmiita kohtaamaan niitä yksin (ja sen vuoksi ne ovat alunperinkin jääneet kehon vangiksi). Usein haluamme “selvitä yksin” (jännittäjät ovat usein “yksin pärjääjiä”, joiden on vaikea pyytää apua), mutta totuus on se, että kehomme ei välttämättä kykene vapauttamaan traumaperäistä energiaa ilman toisen ihmisen apua. Trauma on lihasten lisäksi hermostossa, ja ihmisen turvallisuuden tunne syntyy hermoston kautta. Jotta voisimme vapauttaa kehostamme tunnetaakkoja, tarvitsemme toisen ihmisen tuomaan meille turvan tunnetta ja se tapahtuu hermoston yhteissäätelyn avulla. Toinen ihminen, kehoterapian ammattilainen, pystyy kannattelemaan ja auttamaan siinä, että kehosta purkautuvat tunteet eivät heitä meitä takaisin pelon ja kauhun valtaan, vaan ne saavat purkautua kehosta vähitellen ja turvan tunteen kautta.

Vasta silloin keho voi toipua traumasta. Ja silloin traumaperäiset oireet, kuten sosiaalinen ahdistuneisuus, alkavat helpottaa.

Erinomaisia keinoja keholliseen tunnetyöskentelyyn ovat jo mainitsemani TRE-harjoitus (ohjatusti jos kyseessä on traumasta toipuminen) sekä Rosen-terapia. Suosittelen etsimään näistä lisää tietoa ja kokeilemaan, jos sosiaalista jännittämistä on koitettu tähän mennessä “hoitaa” vain puhemuotoisen terapian avulla.

Miten tästä eteenpäin?

Jos haluat syventyä lisää sosiaalisen jännittämisen kehollisuuteen ja keinoihin, joiden avulla voit auttaa itseäsi, voit tilata tekemäni ilmaisen luennon “Miten vapautua sosiaalisesta jännittämisestä” ja tulla mukaan seuraavalle Jännittäjän verkkokurssille!

Haluaisitko kuulla ja oppia lisää tähän aiheeseen liittyen?

Tiia

Haluaisitko kuulla ja oppia lisää tähän aiheeseen liittyen?

Toivon, että tästä artikkelista oli Sinulle hyötyä!

Terveisin, Tiia

Sertifioitu TRE-ohjaaja | Mindfulness-ohjaaja CFM | Ratkaisukeskeinen valmentaja

www.hellamieli.fi