“Altistaminen toimii parhaiten silloin,
kun pystyy löytämään sisäisen turvan
ahdistuksenkin keskellä.”

Oletko ollut samassa jännittävässä tilanteessa useita, jopa satoja kertoja, mutta siitä huolimatta jännitysoireet aina toistuvat?

Sosiaalinen jännittäminen on sitä, että toistuvasti sama arkinen tilanne aiheuttaa jännitystä ja ahdistusta. Tällaisia tilanteita voivat olla vaikkapa ruokailutilanteet, palaverit, työpaikan kahvihuoneeseen meno, itsensä esitteleminen uusille ihmisille, kaupassa asiointi tms.

“Maalaisjärjellä” ajateltuna luulisi, että toisto veisi jännittämisen pois. Kunhan vaan menee samaan tilanteeseen usein, siihen tottuu, ja pian jo jännitys häviää.

Kyllä, näinkin voi joskus käydä – esimerkiksi kun henkilö, joka ei kärsi traumaperäisestä stressistä, harjoittelee säännöllisesti esiintymistä, hän tottuu siihen ja jännitys lievenee.

Mutta kun kyseessä on henkilö, joka kärsii traumaperäisestä stressistä ja siitä johtuvasta sosiaalisesta ahdistuneisuudesta – toistuva harjoittelu ei välttämättä autakaan.

Itsensä pakottaminen ahdistaviin ja jännittäviin tilanteisiin auttaa ehkä tottumaan epämiellyttävään tunnetilaan ja jotenkin selviämään sen kanssa, mutta se ei vie ahdistusta eikä jännittämistä pois.

 

Tässä blogikirjoituksessa löydät seuraavat aiheet:

=

Miksi altistaminen ei aina auta?

=

Hoidetaanko oiretta vai juurisyytä?

=

Miten löytää sisäinen turva ahdistuksen keskellä?

Miksi altistaminen ei aina auta?


Sosiaalisen ahdistuneisuuden taustalla on usein traumaperäisiä syitä. Jotakin sellaista on tapahtunut elämässä, joka on rikkonut perusturvallisuuden tunteen, usein jo lapsuudessa. Tällaisia syitä voivat olla esimerkiksi koulukiusaus tai epävakaa ja turvaton kodin ilmapiiri.

Erityisesti pitkäkestoinen traumaperäinen stressi ja pelossa eläminen saavat aikaan fyysisiä muutoksia niin kehossa kuin aivoissakin. Jatkuva varuillaan olo saa lihakset jännittymään ja hermoston ylivirittymään, keho on siis jatkuvassa “taistele- tai pakene”-tilassa. Lopulta tällaisesta olotilasta tulee ns. “normaali olotila”, eikä ihminen saata enää edes kyseenalaistaa jatkuvaa ylivireää ja jännittynyttä oloaan.

Sosiaalinen ahdistuneisuus ja jännittäminen on sitä, että aivot hälyttävät vaarasta myös arkisissa tilanteissa. “Taistele – tai pakene”- reaktio kytkeytyy kehossa tarpeettomasti päälle.
Kun tämä tapahtuu jossakin tilanteessa ensimmäistä kertaa, aivoihin jää nopeasti muistijälki, että tilanne koetaan uhkaavana. Joten jatkossa kun menemme samaan tilanteeseen, ahdistus ja jännitys nostavat taas päätään, koska aivot ja keho muistavat edellisestä kerrasta, että tätä piti pelätä.

Tämä on aivan normaali mekanismi, joka opettaa meitä välttämään vaaroja ja tekemästä samoja virheitä uudelleen ja uudelleen, mutta sosiaalisesta ahdistuneisuudesta kärsivällä tämä mekanismi ei toimi tarkoituksenmukaisesti.

Ja tämä on se syy, miksi altistaminen eli toistuvasti samaan tilanteeseen meneminen ei aina välttämättä auta – keho toistaa automaattisesti “taistele- tai pakene”-reaktiota, vaikka järjellä tietääkin, että mitään pelättävää ei ole ja aiemminkin tästä tilanteesta on selvitty.

Jotta voisimme päästä kokonaan eroon aivojen ja kehon hätätilasta ja virheellisistä varoituksista, on meidän hoidettava juurisyytä, eli keskeneräistä traumaa.

Hoidetaanko oiretta vai juurisyytä?

 

Usein sosiaalisen ahdistuneisuuden ja jännittämisen hoito on nimenomaan oireen hoitoa. Eli tavoitteena on löytää keinoja siihen, miten voisi hallita jännittämistä ja miten voisi säädellä omia tunteita. Tämä onkin varsin tärkeää, sillä itsesäätelyn keinot ovat aina elämässä tarpeen.

Oireen hoito ja helpottaminen ei kuitenkaan hoida pois juurisyytä – itse ongelman aiheuttajaa.

Niin kauan kun keho on (traumaperäisistä syistä) kroonisesti jännittynyt ja hermosto ylivirittynyt, se toistaa itselleen tuttua kaavaa -> havaitsee vaaran ja käskee taistelemaan – tai pakenemaan.
Ja näitä tunteita voimme kyllä opetella hallitsemaan ja säätelemään, mutta siitä saattaa tulla loppuelämän mittainen sisäinen taistelu.

Sen vuoksi onkin todella tärkeää, että keho saisi palautua takaisin luontaiseen rentouteen ja turvan tunteeseen. Traumaperäiset fysiologiset muutokset täytyy hoitaa kehon kautta.

Vasta traumaperäisen jännityksen vapautuessa kehosta, aivotkin huomaavat, että todellista vaaraa ei olekaan.

Itse suosittelen aina TRE-menetelmää (Tension and trauma releasing exercises) sekä kehollista Rosen-terapiaa, mutta keinoja on varmasti monia – tärkeintä on pysähtyä pohtimaan, voisiko sosiaalisen ahdistuneisuuden juurisyy ollakin kehossa ja mitä sille voisi tehdä?

Hanki ensin selviytymisen työkalut


Eli olemme nyt puhuneet siitä, että altistaminen ei välttämättä vie pois jännitystä ja ahdistusta, jos keho kantaa keskeneräistä traumaa.

Altistaminen muuttuu helpommaksi ja tehokkaammaksi silloin, kun

N

1. Olemme saaneet vapautettua kehostamme traumaperäisiä jännityksiä sekä

N

2. Kun olemme oppineet itsesäätelyn keinoja, eli keinoja, joiden avulla pystymme säätelemään tunteitamme myös haastavissa tilanteissa.

Silloin kykenemme menemään taas jännittäviin tilanteisiin ja altistamaan itsemme, ilman pelkoa siitä, että emme selviäisi tilanteesta.

Miten voisin löytää sisäisen turvan ahdistuksen keskellä?


Sisäinen turva löytyy kehon kautta. Ihminen, jolla ei ole itsesäätelyn ja itsensä rauhoittamisen työkaluja, ei hyödy altistamisesta. Se on sama kuin heitettäisiin uimataidoton järveen ja sanottaisiin, että kyllä se oppii uimaan, kun tarpeeksi monta kertaa heitetään. Ei, valitettavasti niin ei käy.

Uimarille täytyy antaa mukaan pelastusrengas – jokin kelluntaväline, johon hän voi tukeutua.

Jännittäjälle tämä kelluntaväline on itsesäätelyn taito. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kun huomaa paniikin nousevan pintaan, pystyy ottamaan sen vastaan tietoisesti ja hätääntymättä. Sen jälkeen on mahdollista rauhoittaa omaa oloaan nopeilla kehomieli-harjoituksilla.

Kyky maadoittua ja palata turvan tunteeseen syntyy siitä, että pystyy palaamaan yhteyteen oman kehonsa kanssa (paniikki katkaisee kehon ja mielen yhteyden ja sen vuoksi tunteet ottavat vallan).

 

Nopea maadoittava ja sisäistä turvaa vahvistava harjoitus voi olla esimerkiksi tällainen:

=

Kun huomaat paniikin nousevan pintaan, ota se lempeästi vastaan (vastustelu vain vahvistaa tunnetta). Totea, että nyt jännittää, mutta kestän sen.

=

Ota muutama rauhallinen, hieman syvempi hengitys – sisään ja ulos, anna uloshengityksen pehmentää jännittyneitä lihaksia.

=

Aisti jalkapohjien kosketusta lattiaan tai lantion painoa istuinta vasten – näin saat siirrettyä huomion kehoosi katastrofiajatuksista.

=

Anna vielä mieleesi nousta kannustavia ja voimaannuttavia sanoja, kuten: “Selviän kyllä”, “Ei haittaa vaikka toiset huomaavat jännityksen”, “Kestän tämän tunteen, se menee pian ohi”.

Jotta voisimme edetä elämässä eteenpäin, emme voi loputtomasti vältellä jännittäviä ja ahdistavia tilanteita. Sen vuoksi onkin tärkeää, että kehomme olisi mahdollisimman rento (vapaa stressistä ja traumoista) ja että meillä olisi jokin pelastusrengas – eli kyky ottaa vastaan tunteita ja säädellä niitä.

Silloin altistaminen alkaa toimia ja voimme kokea sisäistä turvaa myös ahdistuksen keskellä.

responsive-devices

TILAA ILMAINEN VIDEOLUENTO!

Miten vapautua sosiaalisesta jännittämisestä?

Katso luento ja liity samalla postituslistalleni. Saat siis jatkossakin hyödyllistä tietoa jännittämiseen liittyen.

TILAA ILMAINEN VIDEOLUENTO!

Miten vapautua sosiaalisesta jännittämisestä?

Katso luento ja liity samalla postituslistalleni. Saat siis jatkossakin hyödyllistä tietoa jännittämiseen liittyen.

responsive-devices

Toivon, että tästä artikkelista oli Sinulle hyötyä!

Terveisin, Tiia

Sertifioitu TRE-ohjaaja | Mindfulness-ohjaaja CFM | Ratkaisukeskeinen valmentaja

www.hellamieli.fi