Katsoin hiljattain Yökylässä Maria Veitola-ohjelmaa. Maria vieraili psykoterapeutti Maaret Kallion luona. Naiset pohtivat mm. elämän rajallisuutta – sitä, että olisitko valmis lähtemään tästä maailmasta vaikka huomenna. Onko tullut sanottua riittävän usein, että rakastaa…
Myöhemmin nukkumaan mennessä tämä keskustelu nousi mieleeni.
Miten usein korvaammekin rakkauden osoittamisen sanoilla, todellisen läsnäolon sijaan?
Kun oma huomio on ollut liian pitkään jossain muualla (omissa huolissa, työkiireissä tai muissa mielenkiinnon kohteissa), koitamme paikata rakkautemme osoittamista sanoilla. ”Tiedäthän, minä rakastan sinua.”
Rakkaus ei kuitenkaan välity sanoissa, vaan todellisessa läsnäolossa. Tämä asia on kauniisti oivallettu myös ihanassa Extremen ysärihitissä “More than words”:
”What would you say if I took those words away?
Then you couldn’t make things new
Just by saying I love you”
Entä jos sinulta otettaisiin sanat pois, millä muulla tavoin voisit osoittaa rakastavasi?
Löysin “Mindfulnessin”, hyväksyvän, tietoisen läsnäolon harjoitukset reilu kymmenen vuotta sitten. Vuosikausia ajattelin Mindfulness-harjoitusten vahvistavan ennen kaikkea kykyä olla läsnä itseni kanssa. Nyt ymmärrän, että Mindfulness-asenne onkin pohjimmiltaan kykyä olla kontaktissa ja aidosti läsnä toisten ihmisten kanssa.
Itse asiassa yksi parhaimmista (ja ehkä haastavimmista) läsnäoloharjoituksista on toisen ihmisen kuuntelu; aidosti ja läsnäolevasti.
Aito läsnäolo välittyy rakkautena
Kun todella pysähdymme kuuntelemaan ja annamme täyden huomiomme ja aikamme toiselle ihmisille, hän voi kokea olevansa tärkeä. Silloin meidän ei tarvitse enää olla huolissamme siitä, olemmeko sanoneet tarpeeksi usein ”minä rakastan sinua”.
Joten jos huomenna olisi viimeinen päivämme maan päällä, sen sijaan että pohtisimme, olemmeko sanoneet tarpeeksi asioita, voisimmekin kysyä itseltämme;
Olenko ollut rakkailleni tarpeeksi ja aidosti läsnä?
Jos huomenna olisi viimeinen päiväni, ehtisin vielä tänään sanoa “minä rakastan sinua”, mutta en enää ehtisi paikata todellisen läsnäoloni puutetta.
Sanat voivat joskus olla tyhjiä, mutta aito läsnäolo on täynnä rakkautta. Voimme harjoitella tätä taitoa joka päivä. Aina kun huomaamme, että emme ole enää läsnä, olemme taas heränneet tähän hetkeen.
”Then you wouldn’t have to say that you love me
’Cause I’d already know.”
