Luin juuri todella mielenkiintoisen kirjan, “Apua Auttajalle – myötätuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen psykofysiologia”. Psykofysiologia – voi kuinka rakastankin tuota sanaa. Se ilmentää meidän ihmisten kokonaisvaltaisuutta, mieltä ja kehoa yhdessä.
Usein auttamistyön valinneet henkilöt ovat empaattisia ihmisiä. He pystyvät asettumaan asiakkaan asemaan, ymmärtämään ja tarjoamaan tukea ja lohtua. Joskus empaattinen työntekijä saattaa kuitenkin ottaa liikaa asiakkaan tunteita kannettavakseen. Sen vuoksi on hyvä tiedostaa omat tunteensa – ja erottaa niistä asiakkaan tunteet. “Tiedostamaton empatia on emotionaalisen tartunnan mekanismi” (Rothschild, B., 2010).
Otamme asiakkaan tunteita itseemme niin peilisolujen, ilmeiden kuin asentojenkin kautta; kirjassaan Rothschild puhuu somaattisesta empatiasta. Jos emme ole tästä tietoisia, saatamme ottaa itseemme toisen henkilön surua ja ahdistusta. Eikä tätä tunteen siirtoa ilmene ainoastaan asiakastyössä, vaan myös läheisten ja perheenjäsenten kesken.
“Empatia on autonomisen hermoston tila, jolla on taipumus mukailla toisen henkilön autonomisen hermoston tilaa. -Ax (1964)”. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, myötätuntouupumus ja sijaistraumatisoituminen ovat hyvin fysiologisia ilmiöitä. Kun hermostomme käy ylikierroksilla esim. pitkittyneen stressin vuoksi, myös mielemme alkaa oireilla. Autonomisen hermoston ylivireys saa aikaan mm. ahdistuneisuutta ja jännittyneisyyttä. Pitkään stressistä kärsineen henkilön hermoston vireystilat voivat vaihdella ylivireydestä alivireyteen, joka voi johtaa voimakkaaseen uupumiseen ja lamaantumiseen.
Se, miten hermostomme reagoi toisten ihmisten kokemuksiin, on varmasti kaikille tuttua. Esimerkiksi toisen pahoinvointi voi saada meidät pahoinvoivaksi, sekä jos esim. katselemme hurjaa vauhtia etenevää vuoristorataa, saatamme kokea jännitystä vatsanpohjassa tai huimausta päässä, vaikka emme itse olekaan kyydissä. Näin myös toisten ihmisten tunteet vaikuttavat hermostoomme.
Rothschild sanoo, että hyvin kuormittuneiden ja traumatisoituneiden ihmisten kanssa työskentelevät terapeutit ovat erityisessä vaarassa sairastua myötätuntouupumukseen tai sijaistraumaan, jos he eivät kiinnitä huomiota omiin sympaattisen hermoston aktivoitumisoireisiinsa tai eivät kykene tunnistamaan niitä. Ratkaisuksi tähän hän tarjoaa kehotietoisuusharjoituksia. Hän pitää kehotietoisuutta jopa tärkeämpänä ominaisuutena työntekijälle, kuin asiakkaalle. Tarvitsemme tietoisuutta omista kehon tunnereaktioista, jotta pystymme alkaa vaikuttamaan niihin.
Miten työntekijät voisivat lisätä kehotietoisuuttaan? Työnantajan olisi hyvä järjestää työyhteisöille mahdollisuus erilaisten mielen hyvinvointia tukevien harjoitusten tekemiseen. Nykyään monilla työpaikoilla tehdään esim. Mindfulness-harjoituksia. Omaa kehotietoisuuttaan voi harjoittaa hyvin yksinkertaisesti. Tässä pieni esimerkki työpäivän aikana vain muutaman minuutin vievästä harjoituksesta.
- Istu ryhdikkäästi rauhalliseen paikkaan, jossa voit mahdollisesti sulkea silmäsi hetkeksi
- Tunne istuimen pinta reisiesi alla, tunne kuinka jalat ovat tukevasti kohti lattiaa
- Tuo huomiosi hengitykseen. Seuraa hengitystä, kuinka se virtaa sisään ja ulos, noin viiden hengityksen ajan
- Samalla voit havainnoida omaa olotilaasi. Saatat huomata levottomuutta ja ylivireyttä, mutta anna tunteen vain olla ja jatka hengityksen seuraamista
- Harjoituksen jälkeen havainnoi, muuttuiko mikään
Kehotietoisuutta on hyvä harjoitella joskus myös asiakastapaamisen aikana. Jos huomaat, että asiakkaan läsnäolo alkaa aiheuttaa reaktioita omassa mielessä ja kehossa, voi huomion tuoda taas hetkeksi oman kehon havainnointiin. Oman asennon muuttaminen ja alustan tunteminen kehon alla, voivat maadoittaa takaisin hetkeen, ettei huomio suuntaudu ainoastaan epämiellyttäviin tuntemuksiin.
Erilaisia kehon ylivireyden purkajia ovat kaikki liikunnan muodot. Yksi tehokas hermoston ylivireyden tasaaja on TRE-harjoitus. TRE tulee sanoista Trauma releasing exercises. Se soveltuu hyvin myös sijaistraumatisoitumisen ennaltaehkäisyyn, sekä traumaperäisten stressioireiden lieventämiseen. Arjessa TRE toimii kokonaisvaltaisena rentoutumismenetelmänä.
Voidaksemme auttaa asiakasta, meidän ei tarvitse olla itse kokenut kaikkea samaa, mitä asiakkaalle on tapahtunut. Asiakkaan tilanteeseen tunnetasolla liian syvälle meneminen, voi jopa vaarantaa auttamissuhteen. “Toisen ihmisen tuskan ymmärtäminen ei ole sama, kuin sen kokeminen. Auttamiseen tarvitaan ymmärrystä, mutta tuskan kokeminen voi estää auttamisen” (Rothschild, B., 2010). Empatia on yksi tärkein ominaisuus auttajalle, ja se edistää asiakkaan toipumista. Työntekijällä on kuitenkin vastuu omasta hyvinvoinnistaan. Kun tuntee oman kehonsa rajat, pystyy olemaan parempi auttaja.
Kirjoittaja Tiia Minaya on Sosionomi (AMK), lähihoitaja, Mindfulness-ohjaaja ja TRE-ohjaaja. Hän on työskennellyt useita vuosia senioreiden parissa.
Lähde: Apua Auttajalle – Myötätuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen psykofysiologia. Rothschild, B. Traumaterapiakeskus, 2010.
Kuva: Pixabay
Kirjoitus on julkaistu myös Uudistuva terveydenhoito-sivulla. Klikkaa tästä Uudistuvan blogiin.
Viimeisimmät kommentit