Erityisherkkä ei ole aina jännittäjä, mutta jännittäjä on usein erityisherkkä.

 

Aistitko herkästi toisten ihmisten tunnetilat ja mielialat? Väsytkö nopeasti sosiaalisissa tilanteissa? Kaipaatko enemmän omaa rauhaa kuin seurapiirejä? Ja reagoiko kehosi voimakkaasti jännittämiseen? Jos vastasit kyllä, saatat olla erityisherkkä, että jännittäjä.

Erityisherkkyyttä pidetään synnynnäisenä ominaisuutena, johon liittyy autonomisen hermoston (yli)herkkä reagointi ulkopuolisiin ärsykkeisiin. Kun autonominen hermosto ylivirittyy, se voi saada aikaan ahdistuneisuutta ja jännittyneisyyttä.

Sympaattisen hermoston (yli)aktivoituessa fyysisiä tuntemuksia voivat olla esimerkiksi kehon tärinä, sykkeen nousu, hikoilu ja punastuminen. Jo näiden oireiden ilmentyminen voi aiheuttaa pelkoa ja paniikin hiipimistä pintaan. Fyysiset tuntemukset voivat saada aikaan ajatuksen kontrollin menettämisestä. Jos ihminen ei ole sinut kehollisten reaktioidensa kanssa, ne voivat säikäyttää. Pelko kehon reaktioiden toistumisesta, saattaa leimata tulevia sosiaalisia tilanteita.

Lapsuuden trauma jännittämisen taustalla?

 

Jos erityisherkkä ihminen on kokenut elämässään jonkin traumaattisen tapahtuman, voi autonominen hermosto olla erityisen herkkä ylivirittymään. Erityisesti lapsuuden traumojen uskotaan aiheuttavan muutoksia niin aivoissamme, hermostossamme kuin jopa suoliston mikrobeissa.

Aina emme osaa edes mieltää traumaattiseksi asioita, joita olemme kokeneet. Esimerkiksi, jos oma vanhempi on kärsinyt mielenterveysongelmista tai ollut päihteiden käyttäjä, on lapsi saattanut kokea turvattomuutta jopa vuosien ajan. Kehoon on kertynyt paljon pelkoa, lihasjännityksiä ja hermoston ylivireyttä, jotka voivat myöhemmin ilmentyä esimerkiksi jännittämis- ja ahdistuneisuusoireina.

Pidä kehostasi ja mielestäsi hyvää huolta

 

Aikaisemmassa Hellä Mieli-blogikirjoituksessani esittelin kuusi keinoa, joilla helpottaa jännittämisoireita. Erityisherkän jännittäjän on erityisen tärkeää tulla sinuiksi oman kehonsa ja sen reaktioiden kanssa. Vaikka oppisimme mielen rauhoittamisen keinoja, erityisherkkä keho (hermosto) tulee aina reagoimaan tavalla tai toisella ulkopuolisiin ärsykkeisiin. Nämä oireet vain vahvistuvat, jos emme pidä itsestämme hyvää huolta esim. nuku tarpeeksi tai syö säännöllisesti.

Sinällään se ei ole ongelma, että keho reagoi, vaan se, miten suhtaudumme siihen. Voisimmeko ottaa erilaiset kehon reaktiot vastaan hyväksyen ja vain myötätuntoisesti havainnoiden? Jos säikähdämme ja häpeämme fyysisiä jännitysoireita, mielemme alkaa tuottaa katastrofiajatuksia (esim. pelko kontrollin menettämisestä tai sairauskohtauksesta). Näillä ajatuksilla vain lietsomme oireita vahvemmiksi. Jos puolestaan olemme tietoisia omasta kehostamme ja sen toiminnoista, voimme rauhoitella itseämme ja lieventää fyysisiä reaktioita.

 

Mitä muut ajattelevat jännittämisestä?

 

Usein fyysiset jännittämisoireet ilmaantuvat suhteessa toisiin ihmisiin. Toki yksinkin voi kokea ahdistusta ja paniikkioireita, mutta jännittäminen liittyy enemmän sosiaalisiin tilanteisiin. Monesti jännittäjiä lohdutetaan sanomalla, ettei jännitys näy ulospäin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö jännittäminen saisi näkyä. Erityisherkän kehon ja hermoston ylivirittyessä fyysiset oireet voivat olla hyvinkin ulospäin näkyviä ja sen vuoksi aiheuttaa häpeää ja pahimmillaan kapeuttaa elämää. Erityisesti, jos toiset ihmiset huomauttavat tärisevistä käsistä, puolimäräksi hikoillusta puserosta tai tulipunaiseksi lehahtaneesta kasvojen väristä.

Psykologi Minna Martin puhuu yleisötaidoista eli siitä, miten muiden ihmisten tulisi suhtautua jännittämiseen. Kouluissa meille opetetaan kyllä esiintymistaitoja, mutta yhtälailla tulisi opettaa yleisötaitoja. Eli sitä, miten yleisö voisi suhtautua esiintyjään kannustavasti ja arvostelematta. Toivottavasti tähän panostetaan tulevaisuudessa, sillä esiintymistaitoja vaaditaan nykyään niin opiskelu- kuin työelämässä. Pahimmillaan sosiaalinen jännittäminen estää ihmistä osallistumasta kumpaankaan.

Aktivoi sisäinen rauhoittaja

 

Pystymme aina auttamaan itseämme niin tietoisella hengityksellä kuin myötätuntoisella sisäisellä puheella. Jos tuomme huomion hengitykseen, vältämme hengityksen pidättämistä (näin tapahtuu joskus kun jännitymme). Jos voimme antaa uloshengityksen hieman pidentyä, se aktivoi parasympaattista hermostoa ja saa meidät pikkuhiljaa rentoutumaan.

Myötätuntoisella sisäisellä puheella rauhoitamme aivojemme “hälytyskeskusta” mantelitumaketta, joka hälyttää olemattomasta vaarasta. Kun olemme kehotietoisia, tiedämme, mitkä oireet ovat ylivirittyneen hermoston seurausta ja voimme suhtautua niihin neutraalisti.

Artikkelin kirjoittaja Tiia Knuutinen on Hellä Mieli-yrityksen perustaja, Sosionomi (AMK), TRE-ohjaaja (Trauma release exercise) ja Mindfulness tunnetaitovalmentaja.
“Erityisherkkyydestä kuuleminen ja keho-trauma yhteyden opiskelu, on avannut minulle uuden maailman ja ymmärryksen oman erityisherkän kehoni reaktioihin. Haluan erityisesti lisätä tietoa jännittämisen fyysisestä ominaisuudesta, sillä usein sitä pidetään vain mielen ongelmana. Yksi hyvin tehokas kehon ylivireyden purkaja on TRE-harjoitus.”

Ajankohtaista kirjoittajalta:

Jännittäjän verkkokurssi alkaa 21.8.2017. Lue lisää kurssista täältä.

Kuuden viikon Jännittäjäkurssi Helsingissä alkaa 22.8. Lisätietoa täältä.

Kirjoittajasta ja Helsingissä järjestettävistä kursseista voit lukea lisää www.hellamieli.fi sivuilta.

 

Kirjoitus on julkaistu myös Vieraskynä-blogina Erityisherkän elämää-sivustolla

Blogin kuvituskuvat: Pixabay